i am trash island. don’t even think about messing with my legacy. i will eat you all. i will suffocate and suck the life out of you. i’m made of plastic. i was not made, i was born, really. i was born in the streams of ocean, my ancient black blood flowing from the crevices of earth, taking on all the colors of consumer capitalism. i am all your desires. i am all your fears. i spread my spores and breed tiny children. the future is mine.
/////////////////
////////////////
original version part of PPLATS at Photographic Centre Peri curated by Nayab Ikram
also shown in a pop up space in Mariehamn
large outdoor version part of Epävarma horisontti at Wäino Aaltonen Art Museum
Epävarma horisontti -näyttelyn kuraattori Terhi Tuominen kirjoittaa teokseen liittyen:
Muovin historia alkaa jo 1800-luvun loppupuolelta, ja sen käyttö alkoi lisääntyä voimakkaasti
toisen maailmansodan jälkeen. Muovailtavuutensa vuoksi muovin ajateltiin olevan loistava
ratkaisu lähes kaikkeen. Nykyään muovin vuosituotannon on arvioitu olevan noin 300 miljoonaa tonnia, ja arvioiden mukaan tuotanto kaksinkertaistunee vuoteen 2030 mennessä.
Muovia on kaikkialla. Muoviroskaa päätyy meriin arviolta 1,15–2,51 miljoonaa tonnia vuosittain. Merivirrat kuljettavat roskia keskelle valtamerta, jossa ne hajoavat hiljalleen pienemmiksi. Muovin hajotessa mikromuoviksi sitä on lähes mahdotonta poistaa meristä. Muoviroska on yksi suurimmista meriä ja ravintoketjua uhkaavista saasteongelmista. Muovin päätyessä mereen sen sisältämät ympäristömyrkyt siirtyvät ravintoketjuun ja sitä kautta lopulta ihmiseen.
Tyynenmeren jätepyörre havaittiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1998. Vähintään kolme
kertaa Ranskan kokoiseen jätepyörteeseen kerääntyy jatkuvasti rannikoilta ja vesiliikenteestä
kulkeutuvia kelluvia jätteitä. Camille Auerin teos trash Island (2018/2021) WAMin julkisivussa kommentoi globaalia muoviongelmaa ja Tyynenmeren jätepyörrettä, jonka äänellä teos puhuu. Jätepyörteen inhimillistäminen nyrjäyttää ihmiskeskeistä maailmankuvaamme. Toivottavasti tulevaisuus ei ole teoksen mukaisesti muoviroskan, vaan elämän.
Camille Auer 